Homma etenee

Ei. Ei vielä olla päästy edes kaivamaan.

Mutta eilinen oli hyvä päivä. Pankissa käytiin velkaantumassa, eli rahoituspuoli on nyt lyöty lukkoon onnistuneesti.

Myös rakennusluvat tulivat postista, laskujen kera tottakai. Pääsee taas köyhtymään lisää.

Lisäksi palkkaamani timpuri, ystäväni Joni, tuli illalla käymään. Kävimme hänen kanssaan aika laajalti läpi projektia, piirustuksia ja muuta asiaan kuuluvaa.

Mikäs tässä on rakentajana ollessa, kun on tontti, luvat, rahoitus ja tekijöitä? Toivotaan, että jatkossakin kaikki luistaa hyvin. :)

Rakennekuvat tulivat, tarjouksia pyydetty ja saatu

Eilen sain postista rakennesuunnittelijan piirtämät rakennekuvat. Niissä oli jostain syystä laitettu talon rakenteita uusiksi verrattuna omiini ja arkkitehtini tekemiin suunnitelmiin ja luonnoksiin.

Pelkkä pystyrunko oli muutettu ristirungoksi, jossa 2" vaakakoolaus sisäpuolella. Nyt siis rakenne olisi se, että 170 mm polyuretaanieriste tulee kokonaan pystyrungon (172 mm) väliin, ja sen sisäpuolelle tulee koolaus ja mineraalivilla. Kyllähän se käy näinkin tietenkin.

Eristetoimittajalta sain saman tien illalla uuden tarjouksen, jossa materiaalimäärät oli sopeutettu uusiin rakennekuviin. Kokonaispaketin hinta laski hieman, vaikka lisäsin tilaukseen aiemmin unohtuneet saunan polyuretaanieristeet (pontattu 600x1200x30 mm, tuotteena sama kuin Sauna-Satu, mutta edullisempi).

Sisäkaton ristikoolaus oli tarkentunut vinoristikoolaukseksi siten, että alempi koolaus on 45 asteen kulmassa ylempään verrattuna. Liekö taustalla joku ajatus rungon jäykistämisestä. Sen verran varman päälle tuntui olevan rakenteet piirretty kaikin puolin, että rakenteet tulevat olemaan erittäin jäykkiä jo ilman mitään eriste- tai muita levytyksiä.

Laukaan Rautiasta tuli (yllättävän edullinen) tarjous sekä kattoristikoista, että perustusharkoista, salaojaputkista ym. tarvikkeista, joista pyysin tarjousta. Hintojen perusteella näyttää tässä vaiheessa siltä, ettei minun tarvitse rautakauppaa kauempaa etsiä koko projektin aikana.

Pankit kilpailutettu - rautakaupat seuraavaksi?

Sain toissapäivänä kattoristikkokuvat rakennesuunnittelijalta, ja lähetin ne samantien edelleen Laukaan Rautiaan tarjouspyyntöä varten. He lupasivat kilpailuttaa pari-kolme ristikkovalmistajaa ja tehdä lisäksi tarjouksen alkuvaiheessa tarvittavista materiaaleista (esim. muottilaudat, harkot, salaojat).

Eilen sain Osuuspankista lainatarjouksen, josta ei voi(nut) kieltäytyä.

Erot pankkien välillä olivat suuria, ja tuntui siltä, että esimerkiksi Nordeaa ei edes pätkän vertaa kiinnostanut ottaa uutta asiakasta. Nordeassa keskityttiin kinuamaan kaikenlaisia dokumentteja ja laskelmia, minkä jälkeen kerrottiin, että heillä on joka tapauksessa oma laskutapansa, jolla he laskevat talolle Oikean Hinnan. Ja vaikka sinne mitä papereita olisi kiikuttanut, marginaali olisi silti jäänyt porukan korkeimmaksi (n. 0,85 - 0,9). Omituinen pankki, omituista palvelua. 

Sampo oli toiseksi paras, ja siellä oltiin aidosti kiinnostuneita uudesta asiakkaasta. Sain sieltä tähän ajankohtaan nähden hyvän tarjouksen, mutta se ei silti pärjännyt Osuuspankin tarjoukselle tällä kertaa.

Pitkäaikainen (n. 12 v) oma nykyinen pankkimme Handelsbanken jäi pronssitilalle lainatarjousvertailussa. He tarjosivat viitekoroksi Handelsbanken Primea, mikä jo yksinään on tällä hetkellä selvästi kalliimpi kuin Osuuspankin tarjouksen kokonaiskorko.

Pääasia on tietenkin se, että hankkeelle ylipäätään saatiin rahoitus. Alhainen korko ja edulliset muut lainaehdot ovat sitten pelkkää plussaa.

Byrokratian syövereissä

Taas on tehty monta monta tuntia töitä rakennushankkeen eteen, vaikkei vielä ole kauhallistakaan kaivettu, eikä anturaa valettu.

Sen tavallisen lisäksi (= pyörittelen pienessä päässäni rakennusteknisiä ongelmia ja etsin niihin ratkaisuja) on tullut hommattua valvojalta kustannusarvio ja allekirjoitettu energiatodistus. Ensinmainittu on lähetetty yhteen pankkiin, ja tänään menen sen kanssa toiseen. Lisäsi kävin paikallisessa Rautiassa täyttämässä kanta-asiakashakemuksen ja lähetin heille sähköpostilla piirustukset, jotta materiaalimääriä ja tarjouksia on  helpompi laskea.

Rakennuslupahakemus energiatodistuksineen ja muine liitteineen on nyt jätetty kuntaan. Johtava rakennustarkastaja järjesti minulle eilen audienssin ja kävimme rakennuslupahakemusta ja sitä puolen kilon liitepinkkaa läpi toista tuntia. Pienenpieniä täydennyksiä ja muutoksia hakemuspapereihin tuli, ja pari ehtoa sovittiin kirjattavaksi rakennuslupaan, mutta nyt on hyvä ja helpottunut mieli. Ainoa puuttuva liite, eli autotallin energiatodistus, on myös tilattu jo rakennesuunnittelijalta.

Sinänsä byrokratian ja paperin määrä ei enää jaksa hämmentää ja vaivata niin paljoa kuin ensimmäisellä kerralla. Täytyy silti sanoa, että rakennusväsymys olisi ehkä iskenyt ensimmäisen kerran jo nyt, jos yhteistyö valvojan ja rakennustarkastajan kanssa ei olisi tuntunut näin mutkattomalta, ja jos heiltä ei olisi saanut tarvittavaa avustusta ja tukea. Niitä papruja kun on oikeasti paljon, ja myös selvästi enemmän kuin 10 vuotta sitten.

Tähän mennessä kaikki hyvin siis. Seuraavaksi aletaankin katsoa, mikä pankki antaa lainaa parhailla ehdoilla. OP:n (mielestäni hyvän) tarjouksen olen jo käynyt kuulemassa, ja tänään menen Nordeaan. Myös tähänastisesta "omasta pankistamme" Handelsbankenista tullee tarjous lähipäivinä.

Tänään jäin kotiin tekemään töitä, koska uuden tiskikoneen asentaja tulee "johonkin aikaan aamupäivästä" vierailemaan. Lisäksi on se pankkikeikka iltapäivällä. Uusi tiskikone liittyy rakennusaiheeseen siten, että se on ensimmäinen osa kodinkonepakettia, josta kävin tekemässä viime viikonloppuna kaupat Veikon Koneessa. Loput koneet toimitetaan sitten loppukesästä, ja eri osoitteeseen. :)

Kevät

On se Jännä(tm). Kun huomaa kevään tulevan, valon lisääntyvän, hankien madaltuvan, tulee mieleen muistoja kymmenen vuoden takaa. Melkein voi tuntea jo rakennustyömaan tuoksun nenässään kevään myötä. Tai olisiko se niin, että kun rakentajavaistot on aktivoitu ahkeralla suunnittelulla syksyn ja talven mittaan, niin jotenkin kevään tuoksut tarkoittavat samaa kuin se, että nyt rakennetaan?

Joka tapauksessa jotenkin kaikkien kevään luonnonilmiöiden, lämmön, valon ja tuoksujen myötä suorastaan käsittämättömän voimakkaasti aktivoituu pieni rakentaja minussa, vaikka olen vasta yhden talon rakennustyömaan keväällä aloittanut. Nostalgiaa - muistot palaavat lämpiminä mieleen. :)

Onneksi aika kultaa muistot. Tiedän, että edellistä taloa rakentaessani väsytin itseni äärirajoilleni ja vähän ylikin. Nyt olen ajatellut olla viisaampi, ja toisaalta elämäntilanne on nyt huomattavan paljon erilainen - paljon helpompi rakentamista ajatellen. Ja kun vuokra-asunto, missä nyt asutaan, ei ole opiskelija-asunto, ei tule KOAS - eikä kukaan muukaan - häätämään meitä pois siitä. Aikataulu on siis vapaa, mutta tavoitteeksi on tietenkin asetettu jotain myös aikataulun suhteen.

Rakentaminen sinällään - sehän on siis todella mukavaa puuhaa - varsinkin jos tykkää. Homman voi sitten pilata, sekä omalta, läheisten, että talon kannalta hyvin monella tapaa. Yksi tehokkaimmista ja suosituimmista tavoista on varmaankin se kiire. Sitä kannattaa varoa. Kiire aiheuttaa stressiä. Kiire teettää sutta ja sekundaa. Hyi hyi.

Ei ikinä enää laminaattia - ja nyt taas?

Lämmitysjärjestelmän valinnan ohella lattiamateriaalin valinta tuntuu olevan usein rakentajien päänvaivana. Niin meidänkin.

Edellisessä talossamme meillä oli kaikissa kuivissa tiloissa laminaattilattia. Sen huonoina puolina tuntui olevan ulkonäkö, äänekkyys, sähköisyys ja suuri herkkyys kosteudelle. Niiden myötä itsestä alkoi tuntua siltä, että laminaatti ei ehkä ole meidän valintamme seuraavalla kerralla. Toisin taitaa kuitenkin käydä.

Viimeksi lattialaminaattia valitessamme taisimme lähinnä vain katsoa, mistä saa kulutusluokaltaan riittävää (vähintään 23) ja väriltään oikeaa (silloin kirsikkapuun värinen) laminaattia kaikkein halvimmalla hinnalla. Ostettiin sitten muistaakseni 13 euron neliöhinnalla laminaattia Värisilmästä ja sillä hyvä. Jonkin aikaa. Sitten huomattiin, että pinnassa näkyy pöly herkästi, osittain tumman sävyn, osittain sähköisen ja kiiltävän pinnan vuoksi. Huomattiin myös, että jos joulukuusen jalasta läikkyy vettä, laminaatti kupruilee. Ja ei se nyt sitten ollut edes kovaa pinnaltaan.  Senkkiä kun siirtää ja huonekalun jalan alla on vähän hiekanmurusia, niin kylläpä tulee vähällä vaivalla ja nopeasti komeat naarmut. Monella tapaa kun laminaatti vähän kulahti, alkoi se näyttää ihan hirveältä.

Nyt kun lähdettiin ekakertaa kiertämään sisustusliikkeitä, oli mielessä parkettia ja vinyylikorkkia sun muuta. Tosin sitten liikkessä Pergon upeat laminaattikuosit vangitsivat ensimmäisenä mielenkiintomme. Saimme ystävälliseltä RTV-myyjältä näytteeksi kotiin yhden todella upean näköisen ja korkealaatuisen palan vinyylikorkkilattiaa. Se tuntui ihanalta jalan alla, antoi vähän periksi muovimaton tapaan. Kuosi oli todella laadukkaan ja arvokkaan näköinen - äkkiseltään tuntui myös hyvin kovalta. Mutta valitettavasti se ei ole meidän lattia. Metrin korkeudelta pudotettu keittiöveitsi jää siihen pystyyn, ja kun sen nappaa siitä irti, pinnasta herkästi lähtee pala mukaan. Tavallisella ruuvinkärjellä siihen sai suhteellisen helposti naarmutettua näkyviä jälkiä. Mitenkähän kävisi, jos olisi se senkki ja hiekkaa?

Summa summarum. Tällä hetkellä se Pergon Original Excellence näyttää kaikesta huolimatta olevan vahvin ehdokas. Niissä on hyvä äänenvaimennus, kulutusluokka 33, kosteussuojattu runko (jota voi täydentää saumaan laitettavalla kosteussulkulaineella), ja antistaattinen luonnonmukaisesti kuvioitu pinta. Eteisiin, vessoihin ja märkätiloihin luonnollisesti sitten tulee sitä klinkkeriä.